Joulunpyhät vietetty

Lyhty

Joulu ja uusivuosi taas tällä kertaa ohi. Joulu sujui levätessä ja herkkuja syödessä. Tietysti perinteiset laatikot ja rosolli sekä kinkku, jonka paistoin perjantain ja lauantain välisenä yönä. Tulikin oikein hyvää. Lisäksi tein jouluisen britakakun aattoaamuna. Tosin se meinasi mennä pilalle, kun olin hellaa pyyhkäistessäni kääntänyt vahingossa lämmön liian suureksi. Vähän ajan päästä tuli haju, joka ei kuulunut asiaan. Pohja oli lähellä palaa. Onneksi kuitenkin kakusta tuli vielä ihan syötävä.
Joulun jälkeen alkoi rakettimyynti, jossa minäkin olin ”apuna”. Omasta työstäni olin välipäivät lomalla, joten joudin auttamaan. En varsinaisessa myynnissä vaan tarjoilin nakkeja ja perunasalaattia asiakkaille kahtena päivänä. Asiakkaat olivat melko yllättyneitä tällaisesta erikoisesta tarjoilusta. Kahvi ja pulla tai tortut ovat se yleisin mitä tarjotaan. Ja kävihän niitä raketinostajia ihan mukavasti.

Kynttilät

Kotia koristelen jouluksi jonkin verran. Siivous kuuluu aina ensin asiaan. Ehkä vähän parempi kuin sellainen normi viikkosiivous, mutta ei mitään suursiivousta. Saunan pesu on minulla perinne. Jouluna pitää päästä puhtaaseen saunaan. Laitan jouluvaloja ulos ja sisälle; kuten yläkuvassa olevan lyhdyn. Sen sisälle ripustin erivärisillä ledeillä varustetun valosarjan. Sisällä talossa oli kynttilöitä. Punaiset tyynyt sohvalle ja jouluiset pöytäliinat pöydille. Kuusta ei sisälle ole tuotu, kun pikkuihmiset eivät vietä joulua minun luonani. Heitä näen jo ennen joulua. Vaihdetaan lahjat ja toivotellaan hyvät joulut.

Uudenvuodenaattona ammuttiin kaksi ”sähinää” eli kipinäsuihkua. Revontulia olivat nimeltään. Eivät pitäneet kovaa ääntä, mutta näyttivät kivoilta. Enempää pauketta en kaipaakaan, ympäriltä kuului ja näkyi vielä näiden omien lisäksi raketteja. Ja pitihän se skumppa korkata vuoden 2018 kunniaksi. Suomi 100 vuotta juhlavuosi on ohi ja alkaa uusi vuosisata tämän maan itsenäisessä historiassa. Onhan siinä erittäin hyvä syy juhlistaa, nimittäin itsenäisyydessä.

Nyt on sitten palattu arkeen ja työhön. Aurinkoa saisi näkyä vähän enemmän eikä olla aina näin pilvistä ja pimeää. Pikkuhiljaa kuitenkin mennään uutta kevättä ja kesää kohti. Helmikuussa on seuraava loma, sitä odotellessa täytynee liikkua, jotta saisi joulun kalorit kulutettua.

Reikikokemuksia

Toissavuonna siis kävin sekä Reiki I että Reiki II kurssit. Hetkeäkään en ole katunut tuota päätöstäni. Ehkä se oli johdatusta, ehkä tarvitsin kaiken sen avun, jonka Reikin myötä olen saanut. Ehkä tapasin juuri oikeat ihmiset, avasin oikeat nettisivut, tai annoin itselleni luvan myöntää, että niin ei voinut elämä jatkua. Olin väärillä raiteilla.

Kaikki se stressi mikä mieltäni ja kehoani piti vallassaan: väsymys sadoista unettomista tai huonosti nukutuista öistä, entisen elämän loppuun käsittelemättömät asiat, kipu ja särky kehossa milloin missäkin kohtaa, huoli taloudellisista asioista, ihmissuhteesta, terveydestä, työtäkään ei aina ollut. Näitä riittää. En ollut sellainen ihminen, joka joskus olin ollut, kun asiat oli hyvin. Ja vihdoin ja viimein ymmärsin sen. Pitkä ja vaivalloinen oli taival, joka kursseille johti, mutta toivottavasti oli  kulkemisen arvoinen.

Aikaisemmin jo mainitsinkin, että olin hivenen pettynyt, kun en huomannut muutosta parempaan olkapääni kivun suhteen. Kesti pitkään ennenkuin tajusin, että tuo hoidon myötä saamani energia oli mennyt henkisen hyvinvointini korjaamiseen. Meditaatiot, rauhoittuminen ja itseeni keskittyminen teki jo sen, että stressitasoni laski ja mielenikin oli tyynempi. Pystyin huomioimaan itsessäni asioita, joita en aikaisemmin ollut tajunnut tai sitten en halunnut niitä tajuta. Sain rauhan. Äkkipikainen, itsepäinen, suutahteleva Tarja väistyi. Tai ainakin lientyi. En väitä, että nyt olisin mikään itse rauhallisuus. Tempperamenttia kyllä löytyy, mutta ehkä en enää ole niin tuittupää ja osaan paremmin toisenkin ottaa huomioon. Kehittymisen varaa tässä asiassa kuitenkin vielä riittää.

Ensimmäisen kurssin jälkeen hoidin itseäni paljon ja tuntemukseni hoidon aikana vaan voimistuivat ja lisääntyivät. Kaikenlaista kuumotusta, kylmää, pistosta, särkyä, jomotusta, kihelmöintiä, nipistelyä jne olen tuntenut. Milloin missäkin kohtaa kehoa. Aina ei siis välttämättä hoidettavassa kohdassa. Muruni vasenta rannetta olen hoitanut niin lähihoitona kuin kaukohoitonakin ja pääsääntöisesti silloin minun oikea ranteeni reagoi kivulla. Joskus käsiä ja jalkoja alkaa kihelmöidä, vaikka en tietoisesti ketään hoida. Joku tai jokin silloin kauttani energiaa ottaa. Näin sen tulkitsen. Ja mikä mielenkiintoista niin en pysty nukkumaan jalkaterät peiton alla. Tuntuu siltä kuin ne paistuisivat ja ne on pakko saada peiton ulkopuolelle. Jalat eivät kuitenkaan hikoile.

Olen harkinnut reikihoitojen tekemistä työkseni. Lisätyönä päivätyön ohella olisin valmis tekemäänkin; mutta en usko, että sillä pelkästään pystyisin itseni elättämään. Reikin kolmas vaihe myös kiinnostaa. Opettaminen ei hirveästi houkuttele; tai ainakin nyt ajattelen niin, mutta tietotaito kuitenkin lisääntyy ja sammuttaisi tiedonjanoni Reikin suhteen vähäksi aikaa.

Reiki II -kurssi

Reilu vuosi sitten, lokakuussa, suuntasin taas Keravalle; tällä kertaa siis II-kurssille. Aamulla ajaessani huomasin, että jalkojani kuumotti ja kihelmöi polvista alaspäin. Jopa niin paljon, että oli hankala olla. Mitä lähemmäksi Keravaa tulin sitä enemmän tuo tunne alkoi tuntua myös käsissä.

Kurssin alkuvaiheessa saimme ensimmäisen vihkimyksen ja opettajani Leena Kuutti sanoi, että käteni suorastaan hehkuvat. Ja siltä se tuntuikin. Tiesin sen olevan Reikienergian vaikutusta. Tuon vihkimyksen jälkeen tunne pikkuhiljaa katosi.

Tuolla kurssilla tutustuimme symboleihin, joita voi käyttää hoidoissa apuna. Niiden merkitykseen ja käyttöön. Ne mahdollistavat etäältä hoitamisen eli voi hoitaa missä päin maailmaa tahansa olevaa kohdetta, ihmistä, eläintä, taloa, autoa, kasvia, lapsuusaikaa, jotain tapahtumaa, ihan mitä vaan. Reikienergian määrä tuon kurssin jälkeen moninkertaistui.

Kurssin jälkeen olen hoitanut Muruani aika paljon. Itseäni unohtamatta. On ihanaa tuntea olevansa avuksi toiselle. Usein hoitaessani tunnen omassa kehossani, missä milloinkin, tuntemuksia, joiden koen olevan merkkejä energian virtaamisesta ja vaikutuksesta. Särkyä, äkillistä kipua, pistelyä, kuumotusta, kihelmöintiä, kylmää tai kuumaa. Pääsääntöisesti vastaavassa paikassa itselläni kuin mitä toiselta hoidan, mutta voi tuntua siis myös muuallakin. Joskus tunnen energian virtauksen alkavan, vaikka en tietoisesti hoidakaan. Oletan, että joku tai jokin silloin ”ottaa” energiaa kauttani.

Olen kokenut tämän taidon rikkautena. Voin antaa toiselle rauhallisen hetken hoitaessani häntä, jos siis hoidan kontaktihoitona. Tai auttaa särkyjä helpottamaan matkankin päästä. Tiedonjanoni Reikin suhteen taitaa olla pohjaton. Fyysiset tuntemukseni ovat selkeitä ja tuntuvat voimistuvan mitä enemmän hoidan itseäni ja muita. Intuitio antaa osviittaa siitä missä kohdassa kehoa käsiä kannattaa pitää enemmän tai kauimmin. Mietittäväksi jää miten tästä eteenpäin.

Lisää olkapääasiaa

Kävin eilen fysiatrilla. Reilu kuukausi sitten ortopedi oli sitä mieltä, että mitään operatiivisesti hoidettavaa olkapäässäni ei tällä kertaa ole vaan minulla on krooninen kipuoireyhtymä, joten laittoi lähetteen fysiatrille.

Fysiatri oli heti sitä mieltä, että mitään kipuoireyhtymää ei ole ja siinä olen samaa mieltä. Hän kyseli kovasti oireista ja kivuista ja tutki liikeratoja. Todennäköistä on, että ainakin osa kipujen syystä on jossain muualla kuin itse olkapäässä. Ja onhan se mahdollista, että esim. niskassa on jotain mikä kiputilan aiheuttaa. Onhan se jo muutaman kerran kolhuja saanut. Kiertäjäkalvosin ei nyt niin kipeä olekaan vaan enemmänkin olkanivelen seutu. Sieltä liikekipu eniten tuntuu ja valvottaa öisin.

Nyt sitten odottelen kutsua kaularangan natiivikuvaukseen ja olkanivelen ultraäänikuvaukseen, jossa katsotaan miten se liikkeessä toimii. Toivottavasti löytyisi jokin selitys kivuille ja vielä sellainen, jolle voisi jotakin tehdä. Haluaisin todella itseni kuntoon. Lisäksi lähete meni myös fysioterapeutille, joka kenties myös osaltaan voisi minua auttaa.

Pariin viikkoon en ole juurikaan ehtinyt tai malttanut itseäni hoitaa. Jospa tästä eteenpäin enimmät sähläykset on sählätty niin, että ehtii ajatella itseäänkin, ja saisi nukuttua paremmin ja enemmän. Tarpeen uni olisi, on jäänyt viimeisten kuukausien aikana huolestuttavan vähiin. Sekin mahdollisuus on, että tämä väsymys vaikuttaa olkapään tilanteeseenkin pahentavasti. On tämä melkoinen oravanpyörä. Uskon kuitenkin siihen, että ongelma selviää jossain vaiheessa parhain päin.

Pipareita, NAM

Tuli tehtyä iso piparitaikina. Olen tehnyt samalla ohjeella jo kolmekymmentä vuotta. Ja aina tulee yhtä hyvää. Jotenkin siitä on tullut perinne eikä osaa olla tekemättäkään. Kotiin leviää ihana tuoksu, kun kiehauttaa mausteet siirapissa. Taikinaa oli todella paljon; lähes kilo voita ja toinen mokoma sokeria ja sitä myöten muut aineet. Annoin siitä tyttärillekin osan, kun he sitä aina pyytävät. Äiti kuulemma tekee parasta. Mummutettavien kanssa pääsivät leipomaan pipareita. Ja osa taikinasta menee suuhun sellaisenaan. Hyvää niinkin, mutta ei sitä kovin paljoa pysty raakana syömään.

Kymmenkunta pellillistä paistoin itselleni ja loput  annoin siis tyttärille. Itse en kovin paljoa syö sellaisenaan pipareita, mutta ovat mainioita käyttää jouluisten juustokakkujen pohjana tai britakakun kerman seassa mausteena.

 

Tämän piparisydämen saa eräs erityinen; koristeltuna tietenkin. Omin käsin rakkaudella tehty. Lämpimin ajatuksin uuniin laitettu. Vain Hänelle.

Nyt ei vaan jaksa

Se oli lähes neljä vuotta sitten, kun oikea olkapääni kipeytyi yhtäkkiä parissa päivässä niin, että itkun kanssa jouduin puseron hihan laittamaan päälleni. Mitään traumaa taustalla ei ollut; en ollut kaatunut enkä muutenkaan sitä satuttanut. Kipu oli kovaa, siis yleensä vain liikuttaessa, ei onneksi särkenyt. Joitain kertoja siitä kävin lääkärissä ja valitin ja valitin. Melkein vuosi meni ennenkuin pääsin magneettikuvaukseen. Se oli varjoainetehosteinen kuvaus eli siinä näkyi parhaiten mitä se piti sisällään. Sieltä löytyi kiertäjäkalvosimen rispaantuma.

Toisaalta tuntui hyvältä, kun kivulle löytyi nimi ja syy. Alkoi nimittäin tuntua, että päässäkö viiraa. Päällepäin mitään ei näy ja silti kipeä on. Vähän väliä sairaslomalla eikä sellainen palvele ketään. Ei työnantajaa yhtään sen enemmän kuin minua itseänikään. Parin kuukauden päästä leikattiin, tähystysleikkauksena. Rispaantumaa ei korjattu, kun se ei ollut läpäisevä vaan siistittiin. Samalla luunokkaa hiottiin ja tehtiin tilaa niveleen. Parin kuukauden sairasloma ja jo sinä aikana vaiva oli entisellään. Kuntoutuksesta huolimatta. Ja vuoden päästä uusi samanlainen ruljanssi. Ensin magneettikuvaus ja sitten tähystysleikkaus. Kuvauksessa todettiin, että rispaantuma oli edennyt ja siksi varmaankin ortopedi leikkaukseen päätyi. Tälläkään kerralla rispaantuma ei ollut läpäisevä, joten tyydyttiin siistimiseen. Hauislihaksen pitkän pään jänne samalla katkaistiin, koska se hinkkasi kalvosinta ja oli ehkä omalta osaltaan vaikuttamassa kalvosimen ongelmaan.

No, eihän tuo vaiva mihinkään kadonnut. Vähintäänkin samanlaisena jatkuu tai pikemminkin pikkuhiljaa pahenee. Nyt syksyllä olin kolmannen kerran magneettikuvauksessa ja edelleen sama tilanne. Mutta nyt ortopedi ei enää katsonut olevan mitään operatiivisesti hoidettavaa. Hän lähetti fysiatrille, jossa en vielä ole käynyt. Jotain hoitokokeilua lääkkeellisesti olisi mahdollisesti tulossa.

Minä en ymmärrä tätä asiaa. Sen toki, että yritetään mahdollisimman säästävästi hoitaa, mutta olen työikäinen ihminen, minulla on vielä toistakymmentä vuotta työaikaa jäljellä. Miksi ei korjata kerralla ihmistä kuntoon vaan leikitään tällä tavalla. Siis tässä menee hermot ja mielenterveys! Elämänlaatu on kärsinyt huomattavan paljon. Ja se vaikuttaa läheisiinkin. Tämä väsymys tässä on kaikkein pahinta. Särkyä ei hirveästi ole; joskus jomottelee, mutta kun ei pysty nukkumaan. Sellaista asentoa ei sängyssä löydy, jossa ei tuntuisi kipua. Ja yöllä, kun liikahtaa tai kääntää kylkeä, herää kipuun, aina. Ja tätä on kestänyt kohta neljä vuotta.

Olkapään lisäksi, jos on jotain muutakin häslinkiä elämässä, niin kyllä on tämä nainen uuvuksissa. Olen yrittänyt jaksaa hoitaa itseäni, meditaatiolla ja Reikillä. Jonkin verran ainakin stressitaso laskee, mutta itse vaivahan ei poistu. Jos jollain on tähän olkapääongelmaan hyviä neuvoja, niin mielelläni otan vastaan. Nimittäin tätä ei kertakaikkiaan enää jaksa! Olen niin väsynyt, että ei oikein osaa muuta kun itkeä. Ja se tulee herkästi. Kärsivällisyys on minimissään ja sydän pompottelee miten sattuu. Huh huh.

Reiki I -kurssi

Reikin eri muotoihin tutustuin netissä. Niitä tuntui olevan monia erilaisia suuntauksia, mutta alkuperäinen Mikao Usuin reiki oli se, mikä tuntui heti omimmalta ja veti minua puoleensa. Kun kerran kurssille halusin, niin aloin seuraavaksi etsiä tuota perinteistä Reikiä noudattavaa reikiopettajaa. Luin heidän sivujaan ja opettajakseni valikoitui Leena Kuutti, Hoitola Solania, Kerava.

Viime vuonna, tammikuisena lauantaiaamuna suuntasinkin Keravalle Reiki I -kurssille. Niinkuin jo aikaisemmin kerroin, kihelmöinti käsissä ja jaloissa tuntui jo muutamia päiviä aikaisemmin ja nuo fyysiset tuntemukset vain voimistuivat tuon viikonlopun aikana. Siinä sitten karisi viimeinenkin epäröinti Reikin vaikutuksesta ja tehokkuudesta. Kurssi oli odotusteni mukainen, enemmänkin. Enhän alunperin tiennyt mitä kaikkea se toisi tullessaan ja mihin johtaisi. Kaikki ne meditaatio- ja hoitoharjoitukset sekä teoriaopiskelu antoivat erinomaiset eväät jatkaa tuolla tiellä eteenpäin. Kaikki mitä tuon jälkeen elämässä tapahtuu on itsestä kiinni; haluatko hyödyntää saamaasi oppia ja taitoja itsesi ja muidenkin iloksi vai et.

Kurssin jälkeen hoidin itseäni paljon, aluksi joka päivä. Sillä tavalla sain tuntuman Reikiin ja hoitamiseen sekä tuntemuksiin, niin fyysisiin kuin henkisiinkin, mitä siitä tuli. Juuri tuntemusteni perusteella osasin hoitaa niin itseäni kuin muitakin paremmin ja sieltä missä tarve oli suurin. Prosessi on pitkä, käyn sitä edelleenkin, varmasti loppuelämäni, mutta paremmalla puolella jo ollaan; uskon niin. Aluksi olin jotenkin pettynyt, kun tuntui, että minulla oleviin fyysisiin vaivoihin  hoidolla ei tuntunut olevan vaikutusta. Mutta sitten ymmärsin, että Reikihän vaikuttaa ensin siellä missä tarve on suurin eli oma henkinen oloni oli niin huono ja hajalla, että korjasin ensiksi sitä. Pystyin käymään elämääni ja sen tapahtumia läpi pikkuhiljaa, ymmärsin toisella tapaa asioita ja hyväksymään ne osana matkaani. Ehkä niiden kaikkien tarkoitus ei ole vieläkään  aivan selvinnyt, mutta sekin hetki joskus varmasti koittaa. Tunsin oloni rauhallisemmaksi ja varmemmaksi, olin enemmän sinut itseni kanssa ja opin rakastamaan itseäni uudelleen. Sellaisena kuin nyt olen. Ymmärrykseni toisen ihmisen erilaisuudesta ja hänen hyväksymisestään omana itsenään sai myös aivan toisen ulottuvuuden, jota en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Tie oli kivinen, suorastaan kallioinen, mutta kaikki oivallukset, ne yksinkertaisimmatkin, ja uusi tietoisuuteni ovat kaikki sen vaivan arvoisia.

Elämän käännekohta

En enää muista mitä olin netistä etsimässä, kun eteeni osui sana Reiki. Kiinnostuin oudosta ja uudesta sanasta niin paljon, että googletin mitä se tarkoittaa ja uppouduin pitkäksi aikaa tutkimaan sanan perusteella aukeavia sivuja. Kiinnostuin todella paljon ja ajattelin, että voisin joskus mennäkin Reiki-hoitoon ja jopa kurssillekin. Asia kuitenkin jäi sikseen muutamaksi vuodeksi. Ajoittain tuo sana pompsahti jostain esille ja jäi mietityttämään. Kunnes taas unohtui.

Vuoden 1997 jälkeen en ole tuntenut kuuluvani minnekään enkä kellekään. Jotenkin sellainen tuuliajolla fiilis. En pystynyt juurtumaan mihinkään ja eri ihmissuhteet ja varsinkin niiden ongelmat ja kaikki kokemani lisäsivät tuota tunnetta ja ahdistusta minussa. Voin ihan hyvin sanoa, etten rakastanut itseäni. En pitänyt siitä mitä peilistä näin; millainen olin ja miten käyttäydyin, niin itseäni kuin muitakin kohtaan. Ja varsinkin, kun tiesin loukkaavani minulle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä. Sellainen minusta oli tullut. En ollut käsitellyt tapahtumia menneisyydestäni, en ollut antanut anteeksi toiselle enkä itselleni. En ollut hyväksynyt tapahtumia osana omaa matkaani, sitä ihmistä, joka minusta on määrä tulla.

Ymmärrän tuon kaiken nyt. Ja siihen myötävaikuttajana mitä suuremmassa määrin on ollut oma Muruseni. Meilläkin on ollut ongelmamme ja molemmilla on ollut syytä katsoa peiliin. Varsinkin minulla. Keskustelimme Reikistä ja hän ymmärsi kiinnostukseni niin hyvin, että sain häneltä joululahjaksi Reiki-hoidon. Olin jo ilmoittautunut Reiki I kurssille ja halusin käydä tuossa hoidossa ennen kurssille menoa. Halusin nähdä mitä tapahtuu ja mitä reikihoito on. Tuo kyseinen reikihoitaja on myös meedio ja sainkin kokea sellaisen hoitokerran, joka varmasti pysyy muistoissani ikuisesti. Hoitopäivä oli keskiviikko ja jo sen viikon alussa minulla alkoi olla rauhallinen olo. Stressitasoni laski huomattavasti. Jälkeenpäin sain tietää, että Reiki alkaa vaikuttaa jo pari-kolme päivää ennen hoitoon tai kurssille menoa. Ainakin minulla niin tapahtuikin. Keskiviikon jälkeen oloni oli väsynyt, mutta onnellinen. Ymmärsin saaneeni suuren lahjan ja siitä on kiittäminen Murua. Kiitos!

Saman viikon lauantaina ja sunnuntaina oli Reiki I kurssin vuoro. Odotin innolla noita päiviä, koska reikihoito oli koskettanut minua syvästi ja tunsin siitä olevan minulle apua. Jo silloin. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin vain tiesin sen. Halusin, että pystyn itsekin hoitamaan itseäni ja tietenkin myös muita halukkaita. Reiki I:stä ja sen jälkeisistä tunnelmista lisää myöhemmin.

Leipomuksia

Pullakranssi

Tällaisia pullakransseja tykkään leipoa. Olen niitä tehnyt jo kaksikymmentä vuotta. Useimmiten teen puolen litran taikinan, mutta joskus myös litran taikinan. Enkä nuukaile voin ja sokerin kanssa. Leikkaan kranssin kolmeen osaan ja pakastan. Riittää pitkäksi aikaa kahvipullaa. Hyvä sisältö on normi kanelisokeri ja voi, mutta fariinisokeri, kookoshiutaleet jne. ovat myös hyviä täytteitä. Vain mielikuvitus rajana. Juhlia varten jätän kranssin kokonaiseksi; keksejä keskelle ja hyvä tulee. Lähivuosina olen huomannut, että juhlissa enemmän tekee kauppansa suolaiset syötävät, voileipäkakut ja pikkupurtavat, mieluummin kuin makea. Juustokakut ovat makeista leivonnaisista nyt suuressa suosiossa. Toki juustokakun voi tehdä suolaisenakin versiona. Lohesta varsinkin tulee erittäin hyvä hyydytetty kakku, tai katkaravuista.


Nämä juustokakut tein lapsenlapsen synttäreille. Ohje löytyi netistä ja yritin tehdä samanlaiset. Kakkujen makuja en enää edes muista, jollain omalla ohjeella leivoin, mutta koristelun siis tein mallin mukaan.

Leipominen on rentouttavaa puuhaa. Uusia ohjeita on kiva kokeilla ja muokata oman mielen ja maun mukaiseksi. Vaihtoehtoja riittää vaikka millä mitalla. Leivonnaisilla on myös mukava ilahduttaa ystäviä ja perhettä, lahjaksikin hyvä valinta. Tietysti täytyy tietää mistä lahjansaaja tykkää, allergiat ja inhokit. Sitten onnistuu varmasti. Mitään koulutusta en ole asian tiimoilta käynyt, peruskoulun köksäntunteja lukuunottamatta. Tekemällä olen oppinut ja netistä löytyy ohjeita ja vinkkejä joka lähtöön.