Reikin eri muotoihin tutustuin netissä. Niitä tuntui olevan monia erilaisia suuntauksia, mutta alkuperäinen Mikao Usuin reiki oli se, mikä tuntui heti omimmalta ja veti minua puoleensa. Kun kerran kurssille halusin, niin aloin seuraavaksi etsiä tuota perinteistä Reikiä noudattavaa reikiopettajaa. Luin heidän sivujaan ja opettajakseni valikoitui Leena Kuutti, Hoitola Solania, Kerava.
Viime vuonna, tammikuisena lauantaiaamuna suuntasinkin Keravalle Reiki I -kurssille. Niinkuin jo aikaisemmin kerroin, kihelmöinti käsissä ja jaloissa tuntui jo muutamia päiviä aikaisemmin ja nuo fyysiset tuntemukset vain voimistuivat tuon viikonlopun aikana. Siinä sitten karisi viimeinenkin epäröinti Reikin vaikutuksesta ja tehokkuudesta. Kurssi oli odotusteni mukainen, enemmänkin. Enhän alunperin tiennyt mitä kaikkea se toisi tullessaan ja mihin johtaisi. Kaikki ne meditaatio- ja hoitoharjoitukset sekä teoriaopiskelu antoivat erinomaiset eväät jatkaa tuolla tiellä eteenpäin. Kaikki mitä tuon jälkeen elämässä tapahtuu on itsestä kiinni; haluatko hyödyntää saamaasi oppia ja taitoja itsesi ja muidenkin iloksi vai et.
Kurssin jälkeen hoidin itseäni paljon, aluksi joka päivä. Sillä tavalla sain tuntuman Reikiin ja hoitamiseen sekä tuntemuksiin, niin fyysisiin kuin henkisiinkin, mitä siitä tuli. Juuri tuntemusteni perusteella osasin hoitaa niin itseäni kuin muitakin paremmin ja sieltä missä tarve oli suurin. Prosessi on pitkä, käyn sitä edelleenkin, varmasti loppuelämäni, mutta paremmalla puolella jo ollaan; uskon niin. Aluksi olin jotenkin pettynyt, kun tuntui, että minulla oleviin fyysisiin vaivoihin hoidolla ei tuntunut olevan vaikutusta. Mutta sitten ymmärsin, että Reikihän vaikuttaa ensin siellä missä tarve on suurin eli oma henkinen oloni oli niin huono ja hajalla, että korjasin ensiksi sitä. Pystyin käymään elämääni ja sen tapahtumia läpi pikkuhiljaa, ymmärsin toisella tapaa asioita ja hyväksymään ne osana matkaani. Ehkä niiden kaikkien tarkoitus ei ole vieläkään aivan selvinnyt, mutta sekin hetki joskus varmasti koittaa. Tunsin oloni rauhallisemmaksi ja varmemmaksi, olin enemmän sinut itseni kanssa ja opin rakastamaan itseäni uudelleen. Sellaisena kuin nyt olen. Ymmärrykseni toisen ihmisen erilaisuudesta ja hänen hyväksymisestään omana itsenään sai myös aivan toisen ulottuvuuden, jota en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Tie oli kivinen, suorastaan kallioinen, mutta kaikki oivallukset, ne yksinkertaisimmatkin, ja uusi tietoisuuteni ovat kaikki sen vaivan arvoisia.