Kategoria: Omat jorinat

Kuvan mukaisesti kesä parhaimmillaan. Lämpöä oli riittävästi (tällä hetkellä vain 14 astetta eli yli puolella laskenut siitä mitä oli). ja siitä nautittiin niin pitkään kun sitä kesti. Meillä oli enimmillään 39 astetta plussaa varjossa. Talon takana rinteen ja talon välissä ilma pääsi lämpenemään…

Minun puolestani olisi voinut olla tuota lämpöä pitempäänkin, mutta nurmikko ja luonto alkoi jo kärsiä kuivuudesta. Matot tuli pestyä ja kuivuivat tuossa lämmössä ja järveltä käyvässä tuulenvireessä nopeasti.

 

Pihakukkia joutui kyllä kastelemaan useamman kerran päivässä, mutta sehän ei  mitään haitannut. Olipahan hyvä syy olla ulkona. Nurmikkoa kasteltiin kuuminta keskipäivän aikaa ja yöaikaa lukuunottamatta koko ajan. Ja kohtuullisessa kunnossa näkyi selviävän. Ruohon kasvu hiipui selvästi ja niimpä Jorkki jouti huilailemaan muutaman päivän. Nyt, kun ilma viileni, niin eiku takasin töihin vaan.

Viime syksynä vanhoista ikkunoista tekemäni lyhty sai lopullisen silauksen helteiden aikaan. Maalasin katon mustaksi sekä tein uudet vahvemmat päätykolmiot ja maalasin ne valkoisiksi. Nyt on sitten taas valmiina syksyä ja talvea varten. Jonkinlainen valosarja siihen varmaankin tulee. Saas nähä mitä kivaa keksii…

 

Alkukesästä lyhdyssä oli amppelimansikka sekä lattiaruukussa kolme taimea mansikkaa eri lajikkeita. Aika monta mansikkaa sieltä sai syödä, mutta eipähän ne jaksaneet alkua

pidemmälle marjoja tuottaa. Voima kertakaikkiaan pienissä astioissa loppui kesken. Ensi kesäksi täytynee keksiä jotain muuta mukavaa. Aurinkoisena lämpöisenä kesänä lyhdyssä ei voi pitää kukkia, koska ne oven aukipitämisestä huolimatta ovat siellä liian kuumassa. Eri asia olisi, jos lyhty on koko ajan varjoisassa paikassa. Sellaista tästä pihasta ei löydy muuta kuin talon takaa ja mitähän iloa lyhdystä taas siellä on, kun sitä ei edes näe. Tuo mansikkaidea oli tälle kesälle ja ensi kesäksi siis uudet kujeet.

Sain viime äitienpäivänä tyttäreltäni kirjan Äiti, kerro minulle. Se on Elma van Vlietin kirja, jonka hän alunperin kehitti omalle äidilleen, kun totesi, että on paljon asioita, joita hän ei äidistään tiennyt. Millainen äiti oli nuorena, mistä hän haaveili, kuka oli ensirakkaus jne. Sellaisia tietoja äidin elämän varrelta, jotka eivät muuten tule elämän aikana esiin, tietoja, joita hän ei kenties ole kertonut kellekään tai joita ei ehkä tiedä muut kuin äiti. Siitä sitten kehittyi painettavaksi kirjat Äidille, Isälle, Isoäidille ja Isoisälle. Paljon tietoa henkilökohtaisesta elämästä, tietoa joka häviäisi muuten ihmisen mukana hautaan. Näin kirjan antaja, ja siis samalla takaisinsaaja, saa tietoja omasta ja myös läheistensä historiasta ja tapahtumista. Minusta erinomainen oivallus tämä kirja!

Kirja on 160-sivuinen eli paljon  sivuja täytettävänä. Ajatus on, että täyttäjä tekee siitä mahdollisimman omannäköisensä. Kirjoitusvirheineen, -tyyleineen ja sotkuineen juuri sellainen kuin tekijä on ja asiat haluaa sanoa. Persoona peliin. Kirjassa on ikäjärjestyksessä aihealueittain kysymyksiä johdattelemassa asioihin,  joista voi kertoa ja paljon tyhjiä sivuja valokuvia ja kysymysten ulkopuolista kertomista varten. Millainen olit lapsena, nuoruutesi, kouluaika, aikuisuus, harrastukset, haaveet jne. Ja väliin laitettu osiot: Kerro minusta. Eli kirjan antajasta tietoja syntymästä tähän päivään.

Kirjan sain siis toukokuussa 2018 ja valmiiksi sen tein tammikuussa 2019. Runsaasti projektiin aikaa käytin, mutta uskon, että se on sen arvoinen. Itsellekin omalla tavallaan mielenkiintoista palauttaa mieleen vanhoja asioita omasta elämästä. Jotkut kirjan kysymykset tuntuivat vierailta ja silloin laitoin tilalle valokuvia ja niistä tekstin. Valokuvia kirjaan tulikin pitkälti toista sataa kappaletta. Minusta ei ole kuvia vauva-ajalta, mutta kaikki kuvat pienestä Tarjasta ovat kirjassa mitä käsiini sain.

Tein vielä niin, että otin kirjan jokaisesta sivusta kännykällä kuvan ja siirsin kuvat muistitikulle. Kun sitten kohtapuoleen luovutan tyttärelleni tuon kirjan, hän saa myös tikun itselleen. On sitten tallessa jotenkin muutenkin kuin kirjan muodossa. Toivon, että tyttäreni nauttii kirjasta ja oppii minusta ja ehkä itsestäänkin uusia asioita. Mukavia lukuhetkiä, rakas tyttäreni!

Tunnelmallista piparintuoksuista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2019!

t. muhmukka

Juhannus oli ja meni. Sää ei niin suosinut; niinkuin ei viime kesänäkään. Mikähän siinä on, että juhannuksena on niin usein huono ilma? Siis juuri silloin, kun toivoisi kaunista ja lämmintä säätä.

Aatonaattona oli vielä lämmintä. Olin juuri saanut kotihommat tehtyä ja oli rentoutumisen aika. Siis aurinkoon, hyvä voikkari, lasi viiniä ja hetkeksi pitkälleen. Ihanaa! Olisipa ollut pyhinäkin tällainen sää. 
Juhannusaatonaatto 21.6.2018

Juhannus meni pääosin lepäillessä. Edes tanssimassa ei käyty, saati kävelyllä yhtä pikkulenkkiä lukuunottamatta, kun satoi ja tuuli; ja tuuli todella kovaa. Grilli kaatui ja kovapuiset tuolit samoin. Terasseilla olevat matot saivat myös kyytiä. Että sellainen juhannussää. Piti oikein leivinuunia vähän lämmittää, että tarkeni. Mutta ehkä jotain hyvääkin; jospa muutama hukkunut vähemmän tämän vuoden juhannuksena sään takia.

Tein mansikkabritakakun aatonaattona ja kaikki tuo tuli kahdestaan syötyä. Grillattiin hyvää ruokaa, viiniä ja sitten jälkkäriksi kakkua tai jäätelöä. Nam! Ja maailman parasta seuraa. Mikäs oli ollessa!

Kuukausi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi täällä kirjoittelin ja sinä aikana on tullut selvyys olkapään ongelmiin. Itse olkapäässähän on supraspinatuksen rispaantuma, ei läpäisevä eli ei korjata ja niskassa on 6-7 välissä juuriaukkoahtaumaa. Käytännössä tarkoittaa sitä, että molemmat vaivat aiheuttavat oireta. Juuriaukkoahtauma lisää niska-hartiaseudun sekä olkapään kiputiloja ja ylläpitävänä tekijänä tässä sopassa on työ. Paikallaan istuminen ja kirjoittaminen on se pahin. Työn sisältöä pitäisi muuttaa, mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Jumpalla, venytyksillä, hieronnalla ja levolla pystyy hieman vaikuttamaan oloon, mutta ei se suurensuuri ole. Nukkuminen on huonoa ja se on se suurin ongelma. Kipu herättää. Tens-laite myös helpottaa joksikin aikaa oireita. Siinä on laite, joka täytynee jossain vaiheessa itselleen hankkia.

Helpottavaa on se, että vaivoille löytyi nimi ja syy. Ei ole mukava tunne, jos kipuja on eikä kuitenkaan mitään vikaa löydy. Huonoa tässä on se, että näille asioille ei ainakaan tässä vaiheessa voida tehdä mitään. On siis vaan opeteltava entistä enemmän elämään näiden kanssa.

Kevät tai paremminkin jo kesä on kuitenkin tullut ja lämmintäkin riittänyt. Mieli on pirteämpi, kun on valosaa ja lämmintä. Joku ennustaja on sanonut, että tämä kesä on vielä vähän huono (4.8. alkaa 9 päivän hellejakso) ja sitten tulee 6 hyvää kesää. Mielenkiinnolla odotan pitääkö tuo paikkansa. Pilvien liikkeistä ja muurahaispesästä tuo mies on ennustuksensa laatinut; näitä luonnon merkkejä tarkkaillut jo 60 vuotta. Nähtäväksi jää miten käy.