Avainsana: reiki

Toissavuonna siis kävin sekä Reiki I että Reiki II kurssit. Hetkeäkään en ole katunut tuota päätöstäni. Ehkä se oli johdatusta, ehkä tarvitsin kaiken sen avun, jonka Reikin myötä olen saanut. Ehkä tapasin juuri oikeat ihmiset, avasin oikeat nettisivut, tai annoin itselleni luvan myöntää, että niin ei voinut elämä jatkua. Olin väärillä raiteilla.

Kaikki se stressi mikä mieltäni ja kehoani piti vallassaan: väsymys sadoista unettomista tai huonosti nukutuista öistä, entisen elämän loppuun käsittelemättömät asiat, kipu ja särky kehossa milloin missäkin kohtaa, huoli taloudellisista asioista, ihmissuhteesta, terveydestä, työtäkään ei aina ollut. Näitä riittää. En ollut sellainen ihminen, joka joskus olin ollut, kun asiat oli hyvin. Ja vihdoin ja viimein ymmärsin sen. Pitkä ja vaivalloinen oli taival, joka kursseille johti, mutta toivottavasti oli  kulkemisen arvoinen.

Aikaisemmin jo mainitsinkin, että olin hivenen pettynyt, kun en huomannut muutosta parempaan olkapääni kivun suhteen. Kesti pitkään ennenkuin tajusin, että tuo hoidon myötä saamani energia oli mennyt henkisen hyvinvointini korjaamiseen. Meditaatiot, rauhoittuminen ja itseeni keskittyminen teki jo sen, että stressitasoni laski ja mielenikin oli tyynempi. Pystyin huomioimaan itsessäni asioita, joita en aikaisemmin ollut tajunnut tai sitten en halunnut niitä tajuta. Sain rauhan. Äkkipikainen, itsepäinen, suutahteleva Tarja väistyi. Tai ainakin lientyi. En väitä, että nyt olisin mikään itse rauhallisuus. Tempperamenttia kyllä löytyy, mutta ehkä en enää ole niin tuittupää ja osaan paremmin toisenkin ottaa huomioon. Kehittymisen varaa tässä asiassa kuitenkin vielä riittää.

Ensimmäisen kurssin jälkeen hoidin itseäni paljon ja tuntemukseni hoidon aikana vaan voimistuivat ja lisääntyivät. Kaikenlaista kuumotusta, kylmää, pistosta, särkyä, jomotusta, kihelmöintiä, nipistelyä jne olen tuntenut. Milloin missäkin kohtaa kehoa. Aina ei siis välttämättä hoidettavassa kohdassa. Muruni vasenta rannetta olen hoitanut niin lähihoitona kuin kaukohoitonakin ja pääsääntöisesti silloin minun oikea ranteeni reagoi kivulla. Joskus käsiä ja jalkoja alkaa kihelmöidä, vaikka en tietoisesti ketään hoida. Joku tai jokin silloin kauttani energiaa ottaa. Näin sen tulkitsen. Ja mikä mielenkiintoista niin en pysty nukkumaan jalkaterät peiton alla. Tuntuu siltä kuin ne paistuisivat ja ne on pakko saada peiton ulkopuolelle. Jalat eivät kuitenkaan hikoile.

Olen harkinnut reikihoitojen tekemistä työkseni. Lisätyönä päivätyön ohella olisin valmis tekemäänkin; mutta en usko, että sillä pelkästään pystyisin itseni elättämään. Reikin kolmas vaihe myös kiinnostaa. Opettaminen ei hirveästi houkuttele; tai ainakin nyt ajattelen niin, mutta tietotaito kuitenkin lisääntyy ja sammuttaisi tiedonjanoni Reikin suhteen vähäksi aikaa.

Reilu vuosi sitten, lokakuussa, suuntasin taas Keravalle; tällä kertaa siis II-kurssille. Aamulla ajaessani huomasin, että jalkojani kuumotti ja kihelmöi polvista alaspäin. Jopa niin paljon, että oli hankala olla. Mitä lähemmäksi Keravaa tulin sitä enemmän tuo tunne alkoi tuntua myös käsissä.

Kurssin alkuvaiheessa saimme ensimmäisen vihkimyksen ja opettajani Leena Kuutti sanoi, että käteni suorastaan hehkuvat. Ja siltä se tuntuikin. Tiesin sen olevan Reikienergian vaikutusta. Tuon vihkimyksen jälkeen tunne pikkuhiljaa katosi.

Tuolla kurssilla tutustuimme symboleihin, joita voi käyttää hoidoissa apuna. Niiden merkitykseen ja käyttöön. Ne mahdollistavat etäältä hoitamisen eli voi hoitaa missä päin maailmaa tahansa olevaa kohdetta, ihmistä, eläintä, taloa, autoa, kasvia, lapsuusaikaa, jotain tapahtumaa, ihan mitä vaan. Reikienergian määrä tuon kurssin jälkeen moninkertaistui.

Kurssin jälkeen olen hoitanut Muruani aika paljon. Itseäni unohtamatta. On ihanaa tuntea olevansa avuksi toiselle. Usein hoitaessani tunnen omassa kehossani, missä milloinkin, tuntemuksia, joiden koen olevan merkkejä energian virtaamisesta ja vaikutuksesta. Särkyä, äkillistä kipua, pistelyä, kuumotusta, kihelmöintiä, kylmää tai kuumaa. Pääsääntöisesti vastaavassa paikassa itselläni kuin mitä toiselta hoidan, mutta voi tuntua siis myös muuallakin. Joskus tunnen energian virtauksen alkavan, vaikka en tietoisesti hoidakaan. Oletan, että joku tai jokin silloin ”ottaa” energiaa kauttani.

Olen kokenut tämän taidon rikkautena. Voin antaa toiselle rauhallisen hetken hoitaessani häntä, jos siis hoidan kontaktihoitona. Tai auttaa särkyjä helpottamaan matkankin päästä. Tiedonjanoni Reikin suhteen taitaa olla pohjaton. Fyysiset tuntemukseni ovat selkeitä ja tuntuvat voimistuvan mitä enemmän hoidan itseäni ja muita. Intuitio antaa osviittaa siitä missä kohdassa kehoa käsiä kannattaa pitää enemmän tai kauimmin. Mietittäväksi jää miten tästä eteenpäin.

Reikin eri muotoihin tutustuin netissä. Niitä tuntui olevan monia erilaisia suuntauksia, mutta alkuperäinen Mikao Usuin reiki oli se, mikä tuntui heti omimmalta ja veti minua puoleensa. Kun kerran kurssille halusin, niin aloin seuraavaksi etsiä tuota perinteistä Reikiä noudattavaa reikiopettajaa. Luin heidän sivujaan ja opettajakseni valikoitui Leena Kuutti, Hoitola Solania, Kerava.

Viime vuonna, tammikuisena lauantaiaamuna suuntasinkin Keravalle Reiki I -kurssille. Niinkuin jo aikaisemmin kerroin, kihelmöinti käsissä ja jaloissa tuntui jo muutamia päiviä aikaisemmin ja nuo fyysiset tuntemukset vain voimistuivat tuon viikonlopun aikana. Siinä sitten karisi viimeinenkin epäröinti Reikin vaikutuksesta ja tehokkuudesta. Kurssi oli odotusteni mukainen, enemmänkin. Enhän alunperin tiennyt mitä kaikkea se toisi tullessaan ja mihin johtaisi. Kaikki ne meditaatio- ja hoitoharjoitukset sekä teoriaopiskelu antoivat erinomaiset eväät jatkaa tuolla tiellä eteenpäin. Kaikki mitä tuon jälkeen elämässä tapahtuu on itsestä kiinni; haluatko hyödyntää saamaasi oppia ja taitoja itsesi ja muidenkin iloksi vai et.

Kurssin jälkeen hoidin itseäni paljon, aluksi joka päivä. Sillä tavalla sain tuntuman Reikiin ja hoitamiseen sekä tuntemuksiin, niin fyysisiin kuin henkisiinkin, mitä siitä tuli. Juuri tuntemusteni perusteella osasin hoitaa niin itseäni kuin muitakin paremmin ja sieltä missä tarve oli suurin. Prosessi on pitkä, käyn sitä edelleenkin, varmasti loppuelämäni, mutta paremmalla puolella jo ollaan; uskon niin. Aluksi olin jotenkin pettynyt, kun tuntui, että minulla oleviin fyysisiin vaivoihin  hoidolla ei tuntunut olevan vaikutusta. Mutta sitten ymmärsin, että Reikihän vaikuttaa ensin siellä missä tarve on suurin eli oma henkinen oloni oli niin huono ja hajalla, että korjasin ensiksi sitä. Pystyin käymään elämääni ja sen tapahtumia läpi pikkuhiljaa, ymmärsin toisella tapaa asioita ja hyväksymään ne osana matkaani. Ehkä niiden kaikkien tarkoitus ei ole vieläkään  aivan selvinnyt, mutta sekin hetki joskus varmasti koittaa. Tunsin oloni rauhallisemmaksi ja varmemmaksi, olin enemmän sinut itseni kanssa ja opin rakastamaan itseäni uudelleen. Sellaisena kuin nyt olen. Ymmärrykseni toisen ihmisen erilaisuudesta ja hänen hyväksymisestään omana itsenään sai myös aivan toisen ulottuvuuden, jota en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Tie oli kivinen, suorastaan kallioinen, mutta kaikki oivallukset, ne yksinkertaisimmatkin, ja uusi tietoisuuteni ovat kaikki sen vaivan arvoisia.

En enää muista mitä olin netistä etsimässä, kun eteeni osui sana Reiki. Kiinnostuin oudosta ja uudesta sanasta niin paljon, että googletin mitä se tarkoittaa ja uppouduin pitkäksi aikaa tutkimaan sanan perusteella aukeavia sivuja. Kiinnostuin todella paljon ja ajattelin, että voisin joskus mennäkin Reiki-hoitoon ja jopa kurssillekin. Asia kuitenkin jäi sikseen muutamaksi vuodeksi. Ajoittain tuo sana pompsahti jostain esille ja jäi mietityttämään. Kunnes taas unohtui.

Vuoden 1997 jälkeen en ole tuntenut kuuluvani minnekään enkä kellekään. Jotenkin sellainen tuuliajolla fiilis. En pystynyt juurtumaan mihinkään ja eri ihmissuhteet ja varsinkin niiden ongelmat ja kaikki kokemani lisäsivät tuota tunnetta ja ahdistusta minussa. Voin ihan hyvin sanoa, etten rakastanut itseäni. En pitänyt siitä mitä peilistä näin; millainen olin ja miten käyttäydyin, niin itseäni kuin muitakin kohtaan. Ja varsinkin, kun tiesin loukkaavani minulle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä. Sellainen minusta oli tullut. En ollut käsitellyt tapahtumia menneisyydestäni, en ollut antanut anteeksi toiselle enkä itselleni. En ollut hyväksynyt tapahtumia osana omaa matkaani, sitä ihmistä, joka minusta on määrä tulla.

Ymmärrän tuon kaiken nyt. Ja siihen myötävaikuttajana mitä suuremmassa määrin on ollut oma Muruseni. Meilläkin on ollut ongelmamme ja molemmilla on ollut syytä katsoa peiliin. Varsinkin minulla. Keskustelimme Reikistä ja hän ymmärsi kiinnostukseni niin hyvin, että sain häneltä joululahjaksi Reiki-hoidon. Olin jo ilmoittautunut Reiki I kurssille ja halusin käydä tuossa hoidossa ennen kurssille menoa. Halusin nähdä mitä tapahtuu ja mitä reikihoito on. Tuo kyseinen reikihoitaja on myös meedio ja sainkin kokea sellaisen hoitokerran, joka varmasti pysyy muistoissani ikuisesti. Hoitopäivä oli keskiviikko ja jo sen viikon alussa minulla alkoi olla rauhallinen olo. Stressitasoni laski huomattavasti. Jälkeenpäin sain tietää, että Reiki alkaa vaikuttaa jo pari-kolme päivää ennen hoitoon tai kurssille menoa. Ainakin minulla niin tapahtuikin. Keskiviikon jälkeen oloni oli väsynyt, mutta onnellinen. Ymmärsin saaneeni suuren lahjan ja siitä on kiittäminen Murua. Kiitos!

Saman viikon lauantaina ja sunnuntaina oli Reiki I kurssin vuoro. Odotin innolla noita päiviä, koska reikihoito oli koskettanut minua syvästi ja tunsin siitä olevan minulle apua. Jo silloin. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin vain tiesin sen. Halusin, että pystyn itsekin hoitamaan itseäni ja tietenkin myös muita halukkaita. Reiki I:stä ja sen jälkeisistä tunnelmista lisää myöhemmin.