Toissavuonna siis kävin sekä Reiki I että Reiki II kurssit. Hetkeäkään en ole katunut tuota päätöstäni. Ehkä se oli johdatusta, ehkä tarvitsin kaiken sen avun, jonka Reikin myötä olen saanut. Ehkä tapasin juuri oikeat ihmiset, avasin oikeat nettisivut, tai annoin itselleni luvan myöntää, että niin ei voinut elämä jatkua. Olin väärillä raiteilla.
Kaikki se stressi mikä mieltäni ja kehoani piti vallassaan: väsymys sadoista unettomista tai huonosti nukutuista öistä, entisen elämän loppuun käsittelemättömät asiat, kipu ja särky kehossa milloin missäkin kohtaa, huoli taloudellisista asioista, ihmissuhteesta, terveydestä, työtäkään ei aina ollut. Näitä riittää. En ollut sellainen ihminen, joka joskus olin ollut, kun asiat oli hyvin. Ja vihdoin ja viimein ymmärsin sen. Pitkä ja vaivalloinen oli taival, joka kursseille johti, mutta toivottavasti oli kulkemisen arvoinen.
Aikaisemmin jo mainitsinkin, että olin hivenen pettynyt, kun en huomannut muutosta parempaan olkapääni kivun suhteen. Kesti pitkään ennenkuin tajusin, että tuo hoidon myötä saamani energia oli mennyt henkisen hyvinvointini korjaamiseen. Meditaatiot, rauhoittuminen ja itseeni keskittyminen teki jo sen, että stressitasoni laski ja mielenikin oli tyynempi. Pystyin huomioimaan itsessäni asioita, joita en aikaisemmin ollut tajunnut tai sitten en halunnut niitä tajuta. Sain rauhan. Äkkipikainen, itsepäinen, suutahteleva Tarja väistyi. Tai ainakin lientyi. En väitä, että nyt olisin mikään itse rauhallisuus. Tempperamenttia kyllä löytyy, mutta ehkä en enää ole niin tuittupää ja osaan paremmin toisenkin ottaa huomioon. Kehittymisen varaa tässä asiassa kuitenkin vielä riittää.
Ensimmäisen kurssin jälkeen hoidin itseäni paljon ja tuntemukseni hoidon aikana vaan voimistuivat ja lisääntyivät. Kaikenlaista kuumotusta, kylmää, pistosta, särkyä, jomotusta, kihelmöintiä, nipistelyä jne olen tuntenut. Milloin missäkin kohtaa kehoa. Aina ei siis välttämättä hoidettavassa kohdassa. Muruni vasenta rannetta olen hoitanut niin lähihoitona kuin kaukohoitonakin ja pääsääntöisesti silloin minun oikea ranteeni reagoi kivulla. Joskus käsiä ja jalkoja alkaa kihelmöidä, vaikka en tietoisesti ketään hoida. Joku tai jokin silloin kauttani energiaa ottaa. Näin sen tulkitsen. Ja mikä mielenkiintoista niin en pysty nukkumaan jalkaterät peiton alla. Tuntuu siltä kuin ne paistuisivat ja ne on pakko saada peiton ulkopuolelle. Jalat eivät kuitenkaan hikoile.
Olen harkinnut reikihoitojen tekemistä työkseni. Lisätyönä päivätyön ohella olisin valmis tekemäänkin; mutta en usko, että sillä pelkästään pystyisin itseni elättämään. Reikin kolmas vaihe myös kiinnostaa. Opettaminen ei hirveästi houkuttele; tai ainakin nyt ajattelen niin, mutta tietotaito kuitenkin lisääntyy ja sammuttaisi tiedonjanoni Reikin suhteen vähäksi aikaa.