Reilu vuosi sitten, lokakuussa, suuntasin taas Keravalle; tällä kertaa siis II-kurssille. Aamulla ajaessani huomasin, että jalkojani kuumotti ja kihelmöi polvista alaspäin. Jopa niin paljon, että oli hankala olla. Mitä lähemmäksi Keravaa tulin sitä enemmän tuo tunne alkoi tuntua myös käsissä.
Kurssin alkuvaiheessa saimme ensimmäisen vihkimyksen ja opettajani Leena Kuutti sanoi, että käteni suorastaan hehkuvat. Ja siltä se tuntuikin. Tiesin sen olevan Reikienergian vaikutusta. Tuon vihkimyksen jälkeen tunne pikkuhiljaa katosi.
Tuolla kurssilla tutustuimme symboleihin, joita voi käyttää hoidoissa apuna. Niiden merkitykseen ja käyttöön. Ne mahdollistavat etäältä hoitamisen eli voi hoitaa missä päin maailmaa tahansa olevaa kohdetta, ihmistä, eläintä, taloa, autoa, kasvia, lapsuusaikaa, jotain tapahtumaa, ihan mitä vaan. Reikienergian määrä tuon kurssin jälkeen moninkertaistui.
Kurssin jälkeen olen hoitanut Muruani aika paljon. Itseäni unohtamatta. On ihanaa tuntea olevansa avuksi toiselle. Usein hoitaessani tunnen omassa kehossani, missä milloinkin, tuntemuksia, joiden koen olevan merkkejä energian virtaamisesta ja vaikutuksesta. Särkyä, äkillistä kipua, pistelyä, kuumotusta, kihelmöintiä, kylmää tai kuumaa. Pääsääntöisesti vastaavassa paikassa itselläni kuin mitä toiselta hoidan, mutta voi tuntua siis myös muuallakin. Joskus tunnen energian virtauksen alkavan, vaikka en tietoisesti hoidakaan. Oletan, että joku tai jokin silloin ”ottaa” energiaa kauttani.
Olen kokenut tämän taidon rikkautena. Voin antaa toiselle rauhallisen hetken hoitaessani häntä, jos siis hoidan kontaktihoitona. Tai auttaa särkyjä helpottamaan matkankin päästä. Tiedonjanoni Reikin suhteen taitaa olla pohjaton. Fyysiset tuntemukseni ovat selkeitä ja tuntuvat voimistuvan mitä enemmän hoidan itseäni ja muita. Intuitio antaa osviittaa siitä missä kohdassa kehoa käsiä kannattaa pitää enemmän tai kauimmin. Mietittäväksi jää miten tästä eteenpäin.
