muhmukka

Juhannus oli ja meni. Sää ei niin suosinut; niinkuin ei viime kesänäkään. Mikähän siinä on, että juhannuksena on niin usein huono ilma? Siis juuri silloin, kun toivoisi kaunista ja lämmintä säätä.

Aatonaattona oli vielä lämmintä. Olin juuri saanut kotihommat tehtyä ja oli rentoutumisen aika. Siis aurinkoon, hyvä voikkari, lasi viiniä ja hetkeksi pitkälleen. Ihanaa! Olisipa ollut pyhinäkin tällainen sää. 
Juhannusaatonaatto 21.6.2018

Juhannus meni pääosin lepäillessä. Edes tanssimassa ei käyty, saati kävelyllä yhtä pikkulenkkiä lukuunottamatta, kun satoi ja tuuli; ja tuuli todella kovaa. Grilli kaatui ja kovapuiset tuolit samoin. Terasseilla olevat matot saivat myös kyytiä. Että sellainen juhannussää. Piti oikein leivinuunia vähän lämmittää, että tarkeni. Mutta ehkä jotain hyvääkin; jospa muutama hukkunut vähemmän tämän vuoden juhannuksena sään takia.

Tein mansikkabritakakun aatonaattona ja kaikki tuo tuli kahdestaan syötyä. Grillattiin hyvää ruokaa, viiniä ja sitten jälkkäriksi kakkua tai jäätelöä. Nam! Ja maailman parasta seuraa. Mikäs oli ollessa!

Kuukausi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi täällä kirjoittelin ja sinä aikana on tullut selvyys olkapään ongelmiin. Itse olkapäässähän on supraspinatuksen rispaantuma, ei läpäisevä eli ei korjata ja niskassa on 6-7 välissä juuriaukkoahtaumaa. Käytännössä tarkoittaa sitä, että molemmat vaivat aiheuttavat oireta. Juuriaukkoahtauma lisää niska-hartiaseudun sekä olkapään kiputiloja ja ylläpitävänä tekijänä tässä sopassa on työ. Paikallaan istuminen ja kirjoittaminen on se pahin. Työn sisältöä pitäisi muuttaa, mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Jumpalla, venytyksillä, hieronnalla ja levolla pystyy hieman vaikuttamaan oloon, mutta ei se suurensuuri ole. Nukkuminen on huonoa ja se on se suurin ongelma. Kipu herättää. Tens-laite myös helpottaa joksikin aikaa oireita. Siinä on laite, joka täytynee jossain vaiheessa itselleen hankkia.

Helpottavaa on se, että vaivoille löytyi nimi ja syy. Ei ole mukava tunne, jos kipuja on eikä kuitenkaan mitään vikaa löydy. Huonoa tässä on se, että näille asioille ei ainakaan tässä vaiheessa voida tehdä mitään. On siis vaan opeteltava entistä enemmän elämään näiden kanssa.

Kevät tai paremminkin jo kesä on kuitenkin tullut ja lämmintäkin riittänyt. Mieli on pirteämpi, kun on valosaa ja lämmintä. Joku ennustaja on sanonut, että tämä kesä on vielä vähän huono (4.8. alkaa 9 päivän hellejakso) ja sitten tulee 6 hyvää kesää. Mielenkiinnolla odotan pitääkö tuo paikkansa. Pilvien liikkeistä ja muurahaispesästä tuo mies on ennustuksensa laatinut; näitä luonnon merkkejä tarkkaillut jo 60 vuotta. Nähtäväksi jää miten käy.

Viime viikon ja edellisen viikon olin lomalla. Vaikka onkin maaliskuu jo pitkällä, ei keväästä ole vielä tietoakaan. Valon määrä ja päivän pituus ovat toki lisääntyneet ja sen vuoksi linnut ovat aloittaneet kevätlaulunsa. ”Titityytä” kuuluu kyllä ja kovaa ja se kuulostaa pimeän talven jälkeen todella hyvältä.

Pakkasta oli ja lunta tuli; toki aurinkokin muutamana päivänä paistoi ja silloin teki mieli hiihtämään. Muutaman kerran lomalla hiihdinkin. Kelit oli upeat kuten kuvasta näkyy. Tuossa olen jäällä hiihtämässä. Kanssahiihtäjiäkin näkyi ja latu oli hyvässä kunnossa. Lumisateen jälkeen se ajettiin latukoneella pian taas hiihdettävään kuntoon.

Pitkästä aikaa tein myös puuhommia ja se teki laiskalle vartalolleni hyvää. Polttopuiden pilkkominen on raskasta, mutta mukavaa puuhaa, kun ei ota siitä mitään urakkaa itselleen. Ja aikaahan lomalla oli puuhastella. Yhden kirjankin loman aikana luin. Se kertoi Viikinkien ajasta ja Auri-nimisen naisen elämästä ja seikkailuista. Siitä harvinainen kirja, että se tempaisi mukaansa jo ensi sivuista lähtien ja oli mielenkiintoista luettavaa ja kertomisen tapa oli lennokasta.

Pari kertaa käytiin tanssimassakin ja se on tietysti mukava tapa  liikkua.  Pari kolme tuntia jalalla koreasti käy sen päivän liikuntasuorituksesta oikeinkin hyvin. Ja mieli virkistyy.

Kovin hitaasti kevät tänä vuonna etenee, mutta eiköhän se sieltä tule. Seuraava loma on huhtikuussa; sitä odotellessa; jospa silloin on jo lämpimämpää ja vähemmän lunta.

Näin tässä hiljattain artikkelin naiselta, jolla omasta mielestään oli iso nenä ja hän kärsi siitä. Edestäpäin näyttää hyvältä, mutta sivuprofiilikuvaa ei halunnut otettavan.

Naiset kärsivät ulkonäköpaineista ja nenä aiheuttaa niitä myös. Miksi emme hyväksyisi itseämme sellaisina kuin olemme? Jokainen on sellainen kuin on; pitkä, lyhyt, lihava, laiha, kurvikas tai tasapaksu. Yhtään täsmälleen samanlaista ihmistä ei vastaan tule.

Minullakin on iso nenä. Olin 16-vuotiaana kesätöissä syntymäpaikkakunnallani Mäntyharjussa paikallisessa K-marketissa ja siellä kauppias kysyi minulta, että mistä olen saanut tämän aatelisnenäni? Siitäpä nuori ujo nainen häkeltyi. Isältänihän sen olin perinyt ja siinä suvussa tällaisia neniä oli enemmänkin. Isä on kotoisin nykyisen rajan takaa Raudusta eli karjalaisista sukujuurista nenä on peräisin.

En toki tiennyt, että se mikään aatelisnenä olisi. Ajattelin jo, että mihin sukujuureni isän puolelta johtavatkaan. No, sitäpä ei kukaan tietääkseni ole selvittänyt.

Joka tapauksessa minua kiusattiin koulussa ala-asteella mm. ison nenäni takia. Olin ”iso Iita”. Sillä nimellä ylemmällä luokalla olevat pojat minua haukkuivat. On sanomattakin selvää, että inhosin nenääni. Olen ajatellut, että jos minulla olisi ylimääräistä rahaa, niin leikkauttaisin nenäni pienemmäksi. Minusta se tekisi kasvoistani hivenen paremman näköiset.

Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jos en tällaisena kelpaa, niin sitten en kelpaa. Olen tyytyväinen fyysiseen itseeni tällaisena kuin olen ja pitää muidenkin hyväksyä. Ei ihmistä voi arvottaa ulkonäön perusteella. Minusta on hienoa, että ulkonäköasioista on puhuttu julkisesti ja kaiken kokoiset ja näköiset ihmiset saavat olla omina itsenään.

Fysiatrille oli soittoaika pari viikkoa sitten ja hän totesi  UÄ-tutkimuksen perusteella oikean olkapääni olevan täysin normaali ja kunnossa. Jippii joo! Kumma kyllä kipua kuitenkin on. Kaularangan röntgenkuvassa olikin sitten kulumaa ja ahtautta. Tuleeko sitten vaivat sieltä; kuka tietää. Fysiatri laittoi jatkoksi magneettitutkimukseen lähetteen. Siitä sitten näkee kunnolla mitä kaularangassa on; löytyykö syy olkapään kipuiluun osittain sieltä. Mahdollistahan se on. Syy tai aiheuttaja olisi hyvä löytää, ja vielä niin, että sille voisi jotain tehdä.

Fysioterapeutilla olen muutaman kerran käynyt. Hän antoi ohjeita, joilla voisi lihasten jumeja aukoa ja palauttaa liikkuvuutta jne. Niitä tein alkuun säännöllisesti niinkuin ohje oli, mutta olkapään seutu kipeytyi sen verran paljon, että olen joutunut pitämään vähän väliä taukoa tekemisessä. Viime viikon hiihtämisestäkin hermostui jonkin verran. Halua olisi harjoituksia tehdä, mutta kun siitä tulee vaan huonompi olo ja siitä sitten unettomuus, niin mitä järkeä! Kovin aaltoilevaa olo olkapäässä tuntuu olevan. Oma jaksaminen alkaa olla taas vähissä.

Tänään sain TNS-laitteen kahdeksi kuukaudeksi lainaan. Eli annetaan sähköstimulaatiota hartiaseutuun vähintään 3 kertaa 30 minuuttia päivässä. Viisi tuntia per päivä sitä saa antaa. Aika vekkuli vempain. Mukavaa kihelmöintiä aiheuttaa tuonne hartioihin ja niskan seutuun. Elimistö tottuu aika nopeasti voimakkuuteen ja sitä pitää lisätä välillä. Hermostoa yritetään tällä tavalla huijata. Jospa kiputuntemus ei menisikään perille. Toivottavasti auttaa; aika näyttää.

Mikä on elämän tarkoitus? Lapsuusperheessä saat kasvatuksen, joka ympäristön vaikutuksen kanssa muovaa sinua. Kaikki aikuiselämän kokemuksesi tekevät sinusta sellaisen kuin nyt olet. Menneisyys voi olla taakka, sen tapahtumat vaikuttavat valintoihisi, käyttäytymiseesi ja olemiseesi. Jos olet saanut esimerkiksi parisuhteessa siipeesi, sinun on vaikea luottaa uuteen ihmiseen. Samankaltaiset ikävät tilanteet tuovat sinusta ne huonot puolet esiin. Reagoit tavalla, joka ei tunnu kenestäkään hyvältä. Luovit elämässäsi parisuhteesta toiseen etkä ole onnellinen. Tämäkö se on mitä varten täällä olet?

Lapset kasvavat ja lähtevät kotoa pois. Opiskelemaan toiselle paikkakunnalle tai työn perässä. Löytävät kumppanin ja saavat lapsia. Voi siis käydä niin, että olet yksin asuinpaikkakunnallasi ja lapsesi asuvat kaukana. Pois siis normaalista arjestasi. Alkuun ikävä on suuri. Tunnet olevasi maailmassa ihan yksin. Vaikkakin kaikki tämä on normaalia elämän kiertokulkua, tuntuu se monesta todella ikävältä. Joku haluaakin olla yksin, nauttii omasta rauhasta ja voi itse päättää mitä tekee tai on tekemättä eikä tarvitse huomioida toista ihmistä. Kaikille yksinäisyys ei kuitenkaan sovi. Se ahdistaa. Yksinkö on tarkoitus loppuelämä elää?

Joku taas voi löytää elämänsä kumppanin jo ensimmäisellä yrittämällä. Kaikissa suhteissa on vaikeuksia, mutta jotkut osaavat riidellä tavalla, joka ei horjuta parisuhdetta. Päämääriin pyritään yhdessä. Unelmat toteutuvat yhteisin ponnistuksin. Yhdessä tekeminen, puhuminen, rehellisyys, luottaminen, oma aika ja harrastukset. Lapset. Sitä kai se onni on. Tavallista arkea, jossa kumppani otetaan huomioon. Pieniä eleitä, huomioimista, silitystä, pusuja. Kivoja yllätyksiäkin. Eikä ikinä suutuksissa nukkumaan.

Onko elämäsi tarkoitus se, että saat jälkeläisiä, se että saat elää elämäsi onnellisena ja terveenä, se että saat aikaiseksi jotain merkittävää tai se että pystyt vaikuttamaan elämäsi aikana sinulle tärkeään asiaan. Se että voit auttaa kanssaihmisiä jollakin tavalla vaikkapa työsi kautta tai että opit jonkin asian tai taidon. Jokaisella meillä kai on ajatus elämämme tarkoituksesta. Ehkä etsimme sitä vielä, ehkä jo tiedämme mikä se on, ehkä emme edes välitä siitä mikä se voisi olla. Kukin elää tyylillään.