Kuukausi: marraskuu 2017

Nyt ei vaan jaksa

Se oli lähes neljä vuotta sitten, kun oikea olkapääni kipeytyi yhtäkkiä parissa päivässä niin, että itkun kanssa jouduin puseron hihan laittamaan päälleni. Mitään traumaa taustalla ei ollut; en ollut kaatunut enkä muutenkaan sitä satuttanut. Kipu oli kovaa, siis yleensä vain liikuttaessa, ei onneksi särkenyt. Joitain kertoja siitä kävin lääkärissä ja valitin ja valitin. Melkein vuosi meni ennenkuin pääsin magneettikuvaukseen. Se oli varjoainetehosteinen kuvaus eli siinä näkyi parhaiten mitä se piti sisällään. Sieltä löytyi kiertäjäkalvosimen rispaantuma.

Toisaalta tuntui hyvältä, kun kivulle löytyi nimi ja syy. Alkoi nimittäin tuntua, että päässäkö viiraa. Päällepäin mitään ei näy ja silti kipeä on. Vähän väliä sairaslomalla eikä sellainen palvele ketään. Ei työnantajaa yhtään sen enemmän kuin minua itseänikään. Parin kuukauden päästä leikattiin, tähystysleikkauksena. Rispaantumaa ei korjattu, kun se ei ollut läpäisevä vaan siistittiin. Samalla luunokkaa hiottiin ja tehtiin tilaa niveleen. Parin kuukauden sairasloma ja jo sinä aikana vaiva oli entisellään. Kuntoutuksesta huolimatta. Ja vuoden päästä uusi samanlainen ruljanssi. Ensin magneettikuvaus ja sitten tähystysleikkaus. Kuvauksessa todettiin, että rispaantuma oli edennyt ja siksi varmaankin ortopedi leikkaukseen päätyi. Tälläkään kerralla rispaantuma ei ollut läpäisevä, joten tyydyttiin siistimiseen. Hauislihaksen pitkän pään jänne samalla katkaistiin, koska se hinkkasi kalvosinta ja oli ehkä omalta osaltaan vaikuttamassa kalvosimen ongelmaan.

No, eihän tuo vaiva mihinkään kadonnut. Vähintäänkin samanlaisena jatkuu tai pikemminkin pikkuhiljaa pahenee. Nyt syksyllä olin kolmannen kerran magneettikuvauksessa ja edelleen sama tilanne. Mutta nyt ortopedi ei enää katsonut olevan mitään operatiivisesti hoidettavaa. Hän lähetti fysiatrille, jossa en vielä ole käynyt. Jotain hoitokokeilua lääkkeellisesti olisi mahdollisesti tulossa.

Minä en ymmärrä tätä asiaa. Sen toki, että yritetään mahdollisimman säästävästi hoitaa, mutta olen työikäinen ihminen, minulla on vielä toistakymmentä vuotta työaikaa jäljellä. Miksi ei korjata kerralla ihmistä kuntoon vaan leikitään tällä tavalla. Siis tässä menee hermot ja mielenterveys! Elämänlaatu on kärsinyt huomattavan paljon. Ja se vaikuttaa läheisiinkin. Tämä väsymys tässä on kaikkein pahinta. Särkyä ei hirveästi ole; joskus jomottelee, mutta kun ei pysty nukkumaan. Sellaista asentoa ei sängyssä löydy, jossa ei tuntuisi kipua. Ja yöllä, kun liikahtaa tai kääntää kylkeä, herää kipuun, aina. Ja tätä on kestänyt kohta neljä vuotta.

Olkapään lisäksi, jos on jotain muutakin häslinkiä elämässä, niin kyllä on tämä nainen uuvuksissa. Olen yrittänyt jaksaa hoitaa itseäni, meditaatiolla ja Reikillä. Jonkin verran ainakin stressitaso laskee, mutta itse vaivahan ei poistu. Jos jollain on tähän olkapääongelmaan hyviä neuvoja, niin mielelläni otan vastaan. Nimittäin tätä ei kertakaikkiaan enää jaksa! Olen niin väsynyt, että ei oikein osaa muuta kun itkeä. Ja se tulee herkästi. Kärsivällisyys on minimissään ja sydän pompottelee miten sattuu. Huh huh.

Reiki I -kurssi

Reikin eri muotoihin tutustuin netissä. Niitä tuntui olevan monia erilaisia suuntauksia, mutta alkuperäinen Mikao Usuin reiki oli se, mikä tuntui heti omimmalta ja veti minua puoleensa. Kun kerran kurssille halusin, niin aloin seuraavaksi etsiä tuota perinteistä Reikiä noudattavaa reikiopettajaa. Luin heidän sivujaan ja opettajakseni valikoitui Leena Kuutti, Hoitola Solania, Kerava.

Viime vuonna, tammikuisena lauantaiaamuna suuntasinkin Keravalle Reiki I -kurssille. Niinkuin jo aikaisemmin kerroin, kihelmöinti käsissä ja jaloissa tuntui jo muutamia päiviä aikaisemmin ja nuo fyysiset tuntemukset vain voimistuivat tuon viikonlopun aikana. Siinä sitten karisi viimeinenkin epäröinti Reikin vaikutuksesta ja tehokkuudesta. Kurssi oli odotusteni mukainen, enemmänkin. Enhän alunperin tiennyt mitä kaikkea se toisi tullessaan ja mihin johtaisi. Kaikki ne meditaatio- ja hoitoharjoitukset sekä teoriaopiskelu antoivat erinomaiset eväät jatkaa tuolla tiellä eteenpäin. Kaikki mitä tuon jälkeen elämässä tapahtuu on itsestä kiinni; haluatko hyödyntää saamaasi oppia ja taitoja itsesi ja muidenkin iloksi vai et.

Kurssin jälkeen hoidin itseäni paljon, aluksi joka päivä. Sillä tavalla sain tuntuman Reikiin ja hoitamiseen sekä tuntemuksiin, niin fyysisiin kuin henkisiinkin, mitä siitä tuli. Juuri tuntemusteni perusteella osasin hoitaa niin itseäni kuin muitakin paremmin ja sieltä missä tarve oli suurin. Prosessi on pitkä, käyn sitä edelleenkin, varmasti loppuelämäni, mutta paremmalla puolella jo ollaan; uskon niin. Aluksi olin jotenkin pettynyt, kun tuntui, että minulla oleviin fyysisiin vaivoihin  hoidolla ei tuntunut olevan vaikutusta. Mutta sitten ymmärsin, että Reikihän vaikuttaa ensin siellä missä tarve on suurin eli oma henkinen oloni oli niin huono ja hajalla, että korjasin ensiksi sitä. Pystyin käymään elämääni ja sen tapahtumia läpi pikkuhiljaa, ymmärsin toisella tapaa asioita ja hyväksymään ne osana matkaani. Ehkä niiden kaikkien tarkoitus ei ole vieläkään  aivan selvinnyt, mutta sekin hetki joskus varmasti koittaa. Tunsin oloni rauhallisemmaksi ja varmemmaksi, olin enemmän sinut itseni kanssa ja opin rakastamaan itseäni uudelleen. Sellaisena kuin nyt olen. Ymmärrykseni toisen ihmisen erilaisuudesta ja hänen hyväksymisestään omana itsenään sai myös aivan toisen ulottuvuuden, jota en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Tie oli kivinen, suorastaan kallioinen, mutta kaikki oivallukset, ne yksinkertaisimmatkin, ja uusi tietoisuuteni ovat kaikki sen vaivan arvoisia.

Elämän käännekohta

En enää muista mitä olin netistä etsimässä, kun eteeni osui sana Reiki. Kiinnostuin oudosta ja uudesta sanasta niin paljon, että googletin mitä se tarkoittaa ja uppouduin pitkäksi aikaa tutkimaan sanan perusteella aukeavia sivuja. Kiinnostuin todella paljon ja ajattelin, että voisin joskus mennäkin Reiki-hoitoon ja jopa kurssillekin. Asia kuitenkin jäi sikseen muutamaksi vuodeksi. Ajoittain tuo sana pompsahti jostain esille ja jäi mietityttämään. Kunnes taas unohtui.

Vuoden 1997 jälkeen en ole tuntenut kuuluvani minnekään enkä kellekään. Jotenkin sellainen tuuliajolla fiilis. En pystynyt juurtumaan mihinkään ja eri ihmissuhteet ja varsinkin niiden ongelmat ja kaikki kokemani lisäsivät tuota tunnetta ja ahdistusta minussa. Voin ihan hyvin sanoa, etten rakastanut itseäni. En pitänyt siitä mitä peilistä näin; millainen olin ja miten käyttäydyin, niin itseäni kuin muitakin kohtaan. Ja varsinkin, kun tiesin loukkaavani minulle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä. Sellainen minusta oli tullut. En ollut käsitellyt tapahtumia menneisyydestäni, en ollut antanut anteeksi toiselle enkä itselleni. En ollut hyväksynyt tapahtumia osana omaa matkaani, sitä ihmistä, joka minusta on määrä tulla.

Ymmärrän tuon kaiken nyt. Ja siihen myötävaikuttajana mitä suuremmassa määrin on ollut oma Muruseni. Meilläkin on ollut ongelmamme ja molemmilla on ollut syytä katsoa peiliin. Varsinkin minulla. Keskustelimme Reikistä ja hän ymmärsi kiinnostukseni niin hyvin, että sain häneltä joululahjaksi Reiki-hoidon. Olin jo ilmoittautunut Reiki I kurssille ja halusin käydä tuossa hoidossa ennen kurssille menoa. Halusin nähdä mitä tapahtuu ja mitä reikihoito on. Tuo kyseinen reikihoitaja on myös meedio ja sainkin kokea sellaisen hoitokerran, joka varmasti pysyy muistoissani ikuisesti. Hoitopäivä oli keskiviikko ja jo sen viikon alussa minulla alkoi olla rauhallinen olo. Stressitasoni laski huomattavasti. Jälkeenpäin sain tietää, että Reiki alkaa vaikuttaa jo pari-kolme päivää ennen hoitoon tai kurssille menoa. Ainakin minulla niin tapahtuikin. Keskiviikon jälkeen oloni oli väsynyt, mutta onnellinen. Ymmärsin saaneeni suuren lahjan ja siitä on kiittäminen Murua. Kiitos!

Saman viikon lauantaina ja sunnuntaina oli Reiki I kurssin vuoro. Odotin innolla noita päiviä, koska reikihoito oli koskettanut minua syvästi ja tunsin siitä olevan minulle apua. Jo silloin. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin vain tiesin sen. Halusin, että pystyn itsekin hoitamaan itseäni ja tietenkin myös muita halukkaita. Reiki I:stä ja sen jälkeisistä tunnelmista lisää myöhemmin.