tammikuu 2018 – muhmukka

Olkapää-hartiaseutua kuntoon

Viime joulukuun fysiatrilla käynnin jälkeen olen käynyt kahdesti fysioterapeutilla, joka on erikoistunut olkapäävaivoihin. Ja hän tuntuu asiantunteva olevan. Pitkään ja hartaasti hän kyseli vaivoista, kivuista ja ongelmista olkapään suhteen. Käytiin tarkasti läpi mitä on tapahtunut, miten yritetty hoitaa jne. Hän loi itselleen kokonaiskuvan asiasta ja sillä perusteella lähti hoitamaan olkapäätäni.

Ensimmäisellä kerralla tuon kartoituksen lisäksi harjoiteltiin paria asiaa mitä voin tehdä kotona seuraavaan käyntikertaan asti. Ensinnäkin opettelen hengittämään niin, että alavatsa nousee ja on mukana hengitystyössä. Harjoitus tehdään tietyllä taajuudella ja tauoilla. Auttaa rentoutumisessa ja hengityksestä tulee syvempää. Nyt se on ollut pinnallista, koska hartiat ovat kääntyneet vähän eteenpäin ja oikea olkapää on alempana kuin vasen ja lihakset kaikki kireinä. Tätä syvempää hengitystapaa olen kokeillut myös yöllä, kun pyörii vaan eikä saa unta. En tiedä onko vielä mitään mullistavaa apua ollut, mutta ehkä sitten, kun lihakset vähän tästä kaikesta harjoittelusta rentoutuvat.

Toinen on kyljen venytys. Kireältä tuntuu sekin. Kylkimakuulla alimmainen jalka koukussa ja päällimmäinen jalka suorana venytetään jalkaa alaspäin ja samalla kättä pään yli ylöspäin. Rauhallisen sisään- ja uloshengityksen tahdissa.

Toisella käyntikerralla kerrattiin nämä ja fysioterapeutti oli sitä mieltä, että edistystä on tapahtunut. Itse en taida nähdä sitä. Ja taas kaksi uutta harjoitusta. Käsiä liu’utetaan kumpaakin vuorollaan seinää pitkin ylös asti ja rauhallisesti takaisin. Silloin kipua ei tunnu niin paljon ja pystyy tekemään liikkeen loppuun saakka. Ja lisäksi uusi hengitysharjoitus, jossa pyritään sisäänhengityksessä hengittämään kyljillä ja keuhkojen yläosilla. Tällainen hengitystekniikka rentouttaa paremmin hartioiden ja yläselän lihaksia.

Näitä kaikkia harjoituksia olen tehnyt lähes päivittäin. Aloitin reilut pari viikkoa sitten 30 päivän kyykkäyshaasteen ja olen tehnyt nyt molempia joka päivä paitsi kyykkäyshaasteen lepopäivinä, joita on joka viides päivä. Kyykkäyksen liikkeet vaikeutuvat loppua kohden, mutta aion tehdä sen loppuun saakka. Jospa tulisi reisiin ja pakaroihin voimaa lisää ja laiskat lihakset piristyisivät. Alaselkäkin saa uudenlaista liikettä. Ehkä aloitan haasteen sitten taas alusta. Se on mukavaa.

Elämän tarkoitus

Mikä on elämän tarkoitus? Lapsuusperheessä saat kasvatuksen, joka ympäristön vaikutuksen kanssa muovaa sinua. Kaikki aikuiselämän kokemuksesi tekevät sinusta sellaisen kuin nyt olet. Menneisyys voi olla taakka, sen tapahtumat vaikuttavat valintoihisi, käyttäytymiseesi ja olemiseesi. Jos olet saanut esimerkiksi parisuhteessa siipeesi, sinun on vaikea luottaa uuteen ihmiseen. Samankaltaiset ikävät tilanteet tuovat sinusta ne huonot puolet esiin. Reagoit tavalla, joka ei tunnu kenestäkään hyvältä. Luovit elämässäsi parisuhteesta toiseen etkä ole onnellinen. Tämäkö se on mitä varten täällä olet?

Lapset kasvavat ja lähtevät kotoa pois. Opiskelemaan toiselle paikkakunnalle tai työn perässä. Löytävät kumppanin ja saavat lapsia. Voi siis käydä niin, että olet yksin asuinpaikkakunnallasi ja lapsesi asuvat kaukana. Pois siis normaalista arjestasi. Alkuun ikävä on suuri. Tunnet olevasi maailmassa ihan yksin. Vaikkakin kaikki tämä on normaalia elämän kiertokulkua, tuntuu se monesta todella ikävältä. Joku haluaakin olla yksin, nauttii omasta rauhasta ja voi itse päättää mitä tekee tai on tekemättä eikä tarvitse huomioida toista ihmistä. Kaikille yksinäisyys ei kuitenkaan sovi. Se ahdistaa. Yksinkö on tarkoitus loppuelämä elää?

Joku taas voi löytää elämänsä kumppanin jo ensimmäisellä yrittämällä. Kaikissa suhteissa on vaikeuksia, mutta jotkut osaavat riidellä tavalla, joka ei horjuta parisuhdetta. Päämääriin pyritään yhdessä. Unelmat toteutuvat yhteisin ponnistuksin. Yhdessä tekeminen, puhuminen, rehellisyys, luottaminen, oma aika ja harrastukset. Lapset. Sitä kai se onni on. Tavallista arkea, jossa kumppani otetaan huomioon. Pieniä eleitä, huomioimista, silitystä, pusuja. Kivoja yllätyksiäkin. Eikä ikinä suutuksissa nukkumaan.

Onko elämäsi tarkoitus se, että saat jälkeläisiä, se että saat elää elämäsi onnellisena ja terveenä, se että saat aikaiseksi jotain merkittävää tai se että pystyt vaikuttamaan elämäsi aikana sinulle tärkeään asiaan. Se että voit auttaa kanssaihmisiä jollakin tavalla vaikkapa työsi kautta tai että opit jonkin asian tai taidon. Jokaisella meillä kai on ajatus elämämme tarkoituksesta. Ehkä etsimme sitä vielä, ehkä jo tiedämme mikä se on, ehkä emme edes välitä siitä mikä se voisi olla. Kukin elää tyylillään.

Joulunpyhät vietetty

Joulu ja uusivuosi taas tällä kertaa ohi. Joulu sujui levätessä ja herkkuja syödessä. Tietysti perinteiset laatikot ja rosolli sekä kinkku, jonka paistoin perjantain ja lauantain välisenä yönä. Tulikin oikein hyvää. Lisäksi tein jouluisen britakakun aattoaamuna. Tosin se meinasi mennä pilalle, kun olin hellaa pyyhkäistessäni kääntänyt vahingossa lämmön liian suureksi. Vähän ajan päästä tuli haju, joka ei kuulunut asiaan. Pohja oli lähellä palaa. Onneksi kuitenkin kakusta tuli vielä ihan syötävä.
Joulun jälkeen alkoi rakettimyynti, jossa minäkin olin ”apuna”. Omasta työstäni olin välipäivät lomalla, joten joudin auttamaan. En varsinaisessa myynnissä vaan tarjoilin nakkeja ja perunasalaattia asiakkaille kahtena päivänä. Asiakkaat olivat melko yllättyneitä tällaisesta erikoisesta tarjoilusta. Kahvi ja pulla tai tortut ovat se yleisin mitä tarjotaan. Ja kävihän niitä raketinostajia ihan mukavasti.

Kotia koristelen jouluksi jonkin verran. Siivous kuuluu aina ensin asiaan. Ehkä vähän parempi kuin sellainen normi viikkosiivous, mutta ei mitään suursiivousta. Saunan pesu on minulla perinne. Jouluna pitää päästä puhtaaseen saunaan. Laitan jouluvaloja ulos ja sisälle; kuten yläkuvassa olevan lyhdyn. Sen sisälle ripustin erivärisillä ledeillä varustetun valosarjan. Sisällä talossa oli kynttilöitä. Punaiset tyynyt sohvalle ja jouluiset pöytäliinat pöydille. Kuusta ei sisälle ole tuotu, kun pikkuihmiset eivät vietä joulua minun luonani. Heitä näen jo ennen joulua. Vaihdetaan lahjat ja toivotellaan hyvät joulut.

Uudenvuodenaattona ammuttiin kaksi ”sähinää” eli kipinäsuihkua. Revontulia olivat nimeltään. Eivät pitäneet kovaa ääntä, mutta näyttivät kivoilta. Enempää pauketta en kaipaakaan, ympäriltä kuului ja näkyi vielä näiden omien lisäksi raketteja. Ja pitihän se skumppa korkata vuoden 2018 kunniaksi. Suomi 100 vuotta juhlavuosi on ohi ja alkaa uusi vuosisata tämän maan itsenäisessä historiassa. Onhan siinä erittäin hyvä syy juhlistaa, nimittäin itsenäisyydessä.

Nyt on sitten palattu arkeen ja työhön. Aurinkoa saisi näkyä vähän enemmän eikä olla aina näin pilvistä ja pimeää. Pikkuhiljaa kuitenkin mennään uutta kevättä ja kesää kohti. Helmikuussa on seuraava loma, sitä odotellessa täytynee liikkua, jotta saisi joulun kalorit kulutettua.

Reikikokemuksia

Toissavuonna siis kävin sekä Reiki I että Reiki II kurssit. Hetkeäkään en ole katunut tuota päätöstäni. Ehkä se oli johdatusta, ehkä tarvitsin kaiken sen avun, jonka Reikin myötä olen saanut. Ehkä tapasin juuri oikeat ihmiset, avasin oikeat nettisivut, tai annoin itselleni luvan myöntää, että niin ei voinut elämä jatkua. Olin väärillä raiteilla.

Kaikki se stressi mikä mieltäni ja kehoani piti vallassaan: väsymys sadoista unettomista tai huonosti nukutuista öistä, entisen elämän loppuun käsittelemättömät asiat, kipu ja särky kehossa milloin missäkin kohtaa, huoli taloudellisista asioista, ihmissuhteesta, terveydestä, työtäkään ei aina ollut. Näitä riittää. En ollut sellainen ihminen, joka joskus olin ollut, kun asiat oli hyvin. Ja vihdoin ja viimein ymmärsin sen. Pitkä ja vaivalloinen oli taival, joka kursseille johti, mutta toivottavasti oli kulkemisen arvoinen.

Aikaisemmin jo mainitsinkin, että olin hivenen pettynyt, kun en huomannut muutosta parempaan olkapääni kivun suhteen. Kesti pitkään ennenkuin tajusin, että tuo hoidon myötä saamani energia oli mennyt henkisen hyvinvointini korjaamiseen. Meditaatiot, rauhoittuminen ja itseeni keskittyminen teki jo sen, että stressitasoni laski ja mielenikin oli tyynempi. Pystyin huomioimaan itsessäni asioita, joita en aikaisemmin ollut tajunnut tai sitten en halunnut niitä tajuta. Sain rauhan. Äkkipikainen, itsepäinen, suutahteleva Tarja väistyi. Tai ainakin lientyi. En väitä, että nyt olisin mikään itse rauhallisuus. Tempperamenttia kyllä löytyy, mutta ehkä en enää ole niin tuittupää ja osaan paremmin toisenkin ottaa huomioon. Kehittymisen varaa tässä asiassa kuitenkin vielä riittää.

Ensimmäisen kurssin jälkeen hoidin itseäni paljon ja tuntemukseni hoidon aikana vaan voimistuivat ja lisääntyivät. Kaikenlaista kuumotusta, kylmää, pistosta, särkyä, jomotusta, kihelmöintiä, nipistelyä jne olen tuntenut. Milloin missäkin kohtaa kehoa. Aina ei siis välttämättä hoidettavassa kohdassa. Muruni vasenta rannetta olen hoitanut niin lähihoitona kuin kaukohoitonakin ja pääsääntöisesti silloin minun oikea ranteeni reagoi kivulla. Joskus käsiä ja jalkoja alkaa kihelmöidä, vaikka en tietoisesti ketään hoida. Joku tai jokin silloin kauttani energiaa ottaa. Näin sen tulkitsen. Ja mikä mielenkiintoista niin en pysty nukkumaan jalkaterät peiton alla. Tuntuu siltä kuin ne paistuisivat ja ne on pakko saada peiton ulkopuolelle. Jalat eivät kuitenkaan hikoile.

Olen harkinnut reikihoitojen tekemistä työkseni. Lisätyönä päivätyön ohella olisin valmis tekemäänkin; mutta en usko, että sillä pelkästään pystyisin itseni elättämään. Reikin kolmas vaihe myös kiinnostaa. Opettaminen ei hirveästi houkuttele; tai ainakin nyt ajattelen niin, mutta tietotaito kuitenkin lisääntyy ja sammuttaisi tiedonjanoni Reikin suhteen vähäksi aikaa.