Tänään oli kahden lapsenlapsen yhteissynttärit. Omaa vanhenemistaan ei oikein muusta huomaakaan kuin lasten ja heidän lastensa vanhenemisesta. Omassa päässä on yhtä tytönhupakko kuin aina ennenkin. Ehkä kuitenkin jotain elämän varrella oppinut; toivottavasti.
Näin hurja määrä suklaata tuli kakkuihin, jotka tein synttäreille. Oikealla olevat pussilliset tulivat pätkisjuustokakkuun ja kaikki loput toiseen kakkuun. Nuo suklaat, kilo maustamatonta tuorejuustoa, puoli kiloa voita, paketti tomusokeria, kuusi munaa, vaniljasokeria, kermaa ja vehnäjauhoja.
Päälle mansikoita. Arvatkaapa oliko hyvää? Suorastaan suussasulavaa kakkua ja sitä tosiaan voisi tehdä toistekin. Vierailta ainakin tuli kehuja, että hyvää oli.
Tästä pätkisjuustokakusta puuttuu vielä pätkisrouhe päältä. Liivatetta tähän ei tullut lainkaan. Vähän jänskätti pysyykö se kasassa, mutta oikein hyvin hyytyi.
Taitanee olla viisainta huomenna lähteä lenkille ja yrittää kuluttaa kaikki nuo kalorit mitä tänään tuli. Olisihan tuo hyväksi tietysti muutenkin.
Siinä ne parhaat paikat komistuu, ku tuollaista vetää. Nam. :-*