Sain viime äitienpäivänä tyttäreltäni kirjan Äiti, kerro minulle. Se on Elma van Vlietin kirja, jonka hän alunperin kehitti omalle äidilleen, kun totesi, että on paljon asioita, joita hän ei äidistään tiennyt. Millainen äiti oli nuorena, mistä hän haaveili, kuka oli ensirakkaus jne. Sellaisia tietoja äidin elämän varrelta, jotka eivät muuten tule elämän aikana esiin, tietoja, joita hän ei kenties ole kertonut kellekään tai joita ei ehkä tiedä muut kuin äiti. Siitä sitten kehittyi painettavaksi kirjat Äidille, Isälle, Isoäidille ja Isoisälle. Paljon tietoa henkilökohtaisesta elämästä, tietoa joka häviäisi muuten ihmisen mukana hautaan. Näin kirjan antaja, ja siis samalla takaisinsaaja, saa tietoja omasta ja myös läheistensä historiasta ja tapahtumista. Minusta erinomainen oivallus tämä kirja!
Kirja on 160-sivuinen eli paljon sivuja täytettävänä. Ajatus on, että täyttäjä tekee siitä mahdollisimman omannäköisensä. Kirjoitusvirheineen, -tyyleineen ja sotkuineen juuri sellainen kuin tekijä on ja asiat haluaa sanoa. Persoona peliin. Kirjassa on ikäjärjestyksessä aihealueittain kysymyksiä johdattelemassa asioihin, joista voi kertoa ja paljon tyhjiä sivuja valokuvia ja kysymysten ulkopuolista kertomista varten. Millainen olit lapsena, nuoruutesi, kouluaika, aikuisuus, harrastukset, haaveet jne. Ja väliin laitettu osiot: Kerro minusta. Eli kirjan antajasta tietoja syntymästä tähän päivään.
Kirjan sain siis toukokuussa 2018 ja valmiiksi sen tein tammikuussa 2019. Runsaasti projektiin aikaa käytin, mutta uskon, että se on sen arvoinen. Itsellekin omalla tavallaan mielenkiintoista palauttaa mieleen vanhoja asioita omasta elämästä. Jotkut kirjan kysymykset tuntuivat vierailta ja silloin laitoin tilalle valokuvia ja niistä tekstin. Valokuvia kirjaan tulikin pitkälti toista sataa kappaletta. Minusta ei ole kuvia vauva-ajalta, mutta kaikki kuvat pienestä Tarjasta ovat kirjassa mitä käsiini sain.
Tein vielä niin, että otin kirjan jokaisesta sivusta kännykällä kuvan ja siirsin kuvat muistitikulle. Kun sitten kohtapuoleen luovutan tyttärelleni tuon kirjan, hän saa myös tikun itselleen. On sitten tallessa jotenkin muutenkin kuin kirjan muodossa. Toivon, että tyttäreni nauttii kirjasta ja oppii minusta ja ehkä itsestäänkin uusia asioita. Mukavia lukuhetkiä, rakas tyttäreni!