Kuukausi: maaliskuu 2018

Viime viikon ja edellisen viikon olin lomalla. Vaikka onkin maaliskuu jo pitkällä, ei keväästä ole vielä tietoakaan. Valon määrä ja päivän pituus ovat toki lisääntyneet ja sen vuoksi linnut ovat aloittaneet kevätlaulunsa. ”Titityytä” kuuluu kyllä ja kovaa ja se kuulostaa pimeän talven jälkeen todella hyvältä.

Pakkasta oli ja lunta tuli; toki aurinkokin muutamana päivänä paistoi ja silloin teki mieli hiihtämään. Muutaman kerran lomalla hiihdinkin. Kelit oli upeat kuten kuvasta näkyy. Tuossa olen jäällä hiihtämässä. Kanssahiihtäjiäkin näkyi ja latu oli hyvässä kunnossa. Lumisateen jälkeen se ajettiin latukoneella pian taas hiihdettävään kuntoon.

Pitkästä aikaa tein myös puuhommia ja se teki laiskalle vartalolleni hyvää. Polttopuiden pilkkominen on raskasta, mutta mukavaa puuhaa, kun ei ota siitä mitään urakkaa itselleen. Ja aikaahan lomalla oli puuhastella. Yhden kirjankin loman aikana luin. Se kertoi Viikinkien ajasta ja Auri-nimisen naisen elämästä ja seikkailuista. Siitä harvinainen kirja, että se tempaisi mukaansa jo ensi sivuista lähtien ja oli mielenkiintoista luettavaa ja kertomisen tapa oli lennokasta.

Pari kertaa käytiin tanssimassakin ja se on tietysti mukava tapa  liikkua.  Pari kolme tuntia jalalla koreasti käy sen päivän liikuntasuorituksesta oikeinkin hyvin. Ja mieli virkistyy.

Kovin hitaasti kevät tänä vuonna etenee, mutta eiköhän se sieltä tule. Seuraava loma on huhtikuussa; sitä odotellessa; jospa silloin on jo lämpimämpää ja vähemmän lunta.

Näin tässä hiljattain artikkelin naiselta, jolla omasta mielestään oli iso nenä ja hän kärsi siitä. Edestäpäin näyttää hyvältä, mutta sivuprofiilikuvaa ei halunnut otettavan.

Naiset kärsivät ulkonäköpaineista ja nenä aiheuttaa niitä myös. Miksi emme hyväksyisi itseämme sellaisina kuin olemme? Jokainen on sellainen kuin on; pitkä, lyhyt, lihava, laiha, kurvikas tai tasapaksu. Yhtään täsmälleen samanlaista ihmistä ei vastaan tule.

Minullakin on iso nenä. Olin 16-vuotiaana kesätöissä syntymäpaikkakunnallani Mäntyharjussa paikallisessa K-marketissa ja siellä kauppias kysyi minulta, että mistä olen saanut tämän aatelisnenäni? Siitäpä nuori ujo nainen häkeltyi. Isältänihän sen olin perinyt ja siinä suvussa tällaisia neniä oli enemmänkin. Isä on kotoisin nykyisen rajan takaa Raudusta eli karjalaisista sukujuurista nenä on peräisin.

En toki tiennyt, että se mikään aatelisnenä olisi. Ajattelin jo, että mihin sukujuureni isän puolelta johtavatkaan. No, sitäpä ei kukaan tietääkseni ole selvittänyt.

Joka tapauksessa minua kiusattiin koulussa ala-asteella mm. ison nenäni takia. Olin ”iso Iita”. Sillä nimellä ylemmällä luokalla olevat pojat minua haukkuivat. On sanomattakin selvää, että inhosin nenääni. Olen ajatellut, että jos minulla olisi ylimääräistä rahaa, niin leikkauttaisin nenäni pienemmäksi. Minusta se tekisi kasvoistani hivenen paremman näköiset.

Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jos en tällaisena kelpaa, niin sitten en kelpaa. Olen tyytyväinen fyysiseen itseeni tällaisena kuin olen ja pitää muidenkin hyväksyä. Ei ihmistä voi arvottaa ulkonäön perusteella. Minusta on hienoa, että ulkonäköasioista on puhuttu julkisesti ja kaiken kokoiset ja näköiset ihmiset saavat olla omina itsenään.